Signaalin jakso, jonka aikana ei esiinny määrättyä toimintaa. Annotoijan on itse päätettävä, mitkä annotointiyksiköt eivät voi sisältyä taukoon, sillä tämä määrittely riippuu taukoyksiköiden käyttötarkoituksesta (halutaanko tutkia puhujien vuorovaikutusta vai mitata taustakohinan määrää).
Yksinkertaisimmillaan tauko on puhunnosten (PhoneticUtterance, 3) ulkopuolelle jäävä alue. Esimerkiksi paralingvistisiä piirteitä voidaan myös jättää taukojen ulkopuolelle. Joskus on tarpeen rajata puhujakohtaiset tauot, mutta usein tauko tarkoittaa jonkinlaista katkosta koko keskustelussa. Haluttaessa voidaan määritellä tiukasti, että tauko on täysin äänetön kohta puhesignaalissa, jolloin mikään muu ääntä kuvaava yksikkö ei voi taukoon sisältyä (akustinen tai hiljaisuuden määritelmä). Tauon sisällä voidaan vaihtoehtoisesti sallia hälyääniä (Noise, 8).
Puheesta annotoidaan ensin kaikki taukoihin kuulumattomat yksiköt (esimerkiksi puhunnokset, 3), minkä jälkeen taukoyksiköt voidaan rajata täysin automaattisesti. Mikäli tauoille ei ole olemassa mitään erillistä jäsentelyä, niitä ei siis tarvitse annotoida käsin.
Tauot rajautuvat kaikkien niiden yksiköiden perusteella, joita ei katsota taukoon kuuluviksi.
Tauolle ei ole määritelty erillistä kuvaustapaa, mutta tauon nimikkeeksi voi antaa mitä tahansa tekstiä. Käyttäjä voi halutessaan määritellä erilaisia taukotyyppejä ja annotoida nämä taukojen piirteiksi.
Kun taukoon kuulumattomat yksiköt on määritelty eksplisiittisesti, kannattaa Pause-yksikölle periyttää aliyksikkö, jonka määritelmässä kielletyt tai sallitut yksiköt luetellaan.