6.2 ProsodicUtterance - lausuma

Määritelmä ja käyttötarkoitus

Vuoron rakenneyksikkö, joka muodostaa syntaktisen, pragmaattisen ja/tai prosodisen kokonaisuuden (ks. esim. kuva 6.5). Lausumaa ei voi tyhjentävästi rakenteellisin kriteerein määritellä. Yksi lausuma voi koostua pelkästä dialogipartikkelista, mutta toisaalta se voi olla usean lauseen mittainen. ^6.2

Kuva 6.5: Kuvassa on kaksi saman puhujan peräkkäistä lausumaa. Ne voidaan erotella kahdeksi lausumaksi prosodisin kriteerein: lausumien välissä on lyhyt tauko ja lausumat ovat prosodisia kokonaisuuksia. Toisaalta ne voidaan erottaa kahdeksi eri lausumaksi myös pragmatiikan avulla: ensimmäinen lausuma osoittaa puhujan ymmärtäneen, mistä edellisessä vuorossa oli kyse; toinen puolestaan pyytää edelliseen vuoroon tarkennusta. Näyte on Kielipankin tallenteesta 1DB-220197

(http://www.csc.fi/kielipankki/puhe/recordings/1DB-220197/).

Paikantaminen ja rajaaminen

Vuorot kannattaa nimikoida ennen lausumia. Vuoro voi sisältää yhden tai useamman lausuman eli vuoron rakenneyksikön. Ison suomen kieliopin mukaan "jokainen syntaktisen kokonaisuuden loppu on periaatteessa mahdollinen puhujanvaihdoskohta" (15, s. 960). Näin ollen jokainen syntaktisen kokonaisuuden loppu on myös todennäköinen lausuman raja.

Usein lausuma on myös prosodinen kokonaisuus. Moniyksikköisissä vuoroissa puhuja saattaa kuitenkin jättää lausumarajan prosodisesti merkitsemättä voidakseen pitää vuoroa pidempään. Hän voi esim. rynnätä vaihdoskohdan yli (14, s. 38), mistä on esimerkki kuvassa 6.6. Moniyksikköiset vuorot ovat tavallisia etenkin kertomuksissa ja selostuksissa (15, s. 962). Narinaääni (ks. 9) voi - etenkin suomenkielisessä puheessa - olla merkkinä mahdollisesta puhujanvaihdoskohdasta ja näin ollen myös lausuman rajasta (ks. esim. 19, 20).

Kuva 6.6: Kuvassa on kolme lausumaa. Kaksi lausumaa voi esiintyä saumattomasti peräkkäin esimerkiksi tällaisessa tapauksessa, jossa puhuja ''ryntää'' ensimmäisestä lausumasta toiseen säilyttääkseen vuoron itsellään. Ryntäys vaikuttaa lausumien rajan molemmilla puolilla esiintyviin prosodisiin piirteisiin. Tässä puhuja nostaa ryntäyskohdassa hetkeksi äänensä sävelkorkeutta, mikä erottuu myös kapeakaistaisessa spektrogrammissa vaakasuuntaisten raitojen harventumisena. Näyte on Kielipankin tallenteesta 1DB-222809-2

(http://www.csc.fi/kielipankki/puhe/recordings/1DB-222809-2/).

Riippuvuudet muista yksiköistä

Lausuman rajat tulee kohdistaa vuorojen (6) rajojen kanssa sekä sana-, tavu- ja äännerajojen kanssa, mikäli nämä on jo annotoitu.

Kuvauksen valinta

Ortografinen litteraatti. Lausumalla on myös piirre finalIntonation, jolla voidaan haluttaessa kuvata lausuman lopussa havaittu sävelkulku. Vaihtoehtoja on kolme: intonaatio joko laskee (falling), pysyy tasaisena (level) tai nousee (rising) lausuman lopussa. Jos käytät esim. Praatia, merkitse PointTier-tyyppiseen finalIntonation-annotaatiokerrokseen yksi piste (point) suunnilleen keskelle lausumaa ja pisteen nimikkeeksi loppuintonaation tyyppi. Tarvittaessa voit käyttää lyhenteitä, esim. \, falling; -, level; /, rising.

...^6.2

Ks. 15 , ss. 957-958; 14.