Puhunnos on jakso, jonka aikana sama puhuja yhtäjaksoisesti artikuloi. Puhunnoksen voi päättää tauko, hengitys (jonka aikana ei artikuloida), täytetty tauko, tms.
Rajataan mahdollisimman tarkasti signaalin ja kuulohavainnon perusteella. Mikäli samassa signaalissa esiintyy päällekkäin useita puhujia, rajaamisessa kannattaa käyttää apuna signaalin visualisointeja, jotka auttavat löytämään puhunnoksen alun ja lopun.
Jos aineisto on laaja, puhunnosten rajaamisessa voidaan käyttää apuna automaattisia menetelmiä ts. puhunnokset (tai tauot) voidaan alustavasti rajata äänisignaalin intensiteetin perusteella. Rajaus on kuitenkin tarkistettava käsin.3.1
Puhunnokset liittyvät suoraan signaaliin/signaaleihin, jossa/joissa ko. puhuja esiintyy. Mikäli sane- ja foonikerrokset ovat olemassa, puhunnoksen rajojen pitäisi noudattaa ao. sane- ja äännerajoja silloin kun mahdollista.
Noudatetaan (suomen) ortografiaa ilman välimerkkejä tai isoja alkukirjaimia, mutta puhe kuvataan siinä muodossa kuin se on lausuttu, ts. puhunnoksen sisältöä ei muunneta esimerkiksi kirjoitetun kielen mukaiseen asuun.
Jos puheen kielellinen sisältö on ainakin suurelta osin ennalta tiedossa (esim. luettu teksti) ja teksti on olemassa sähköisessä muodossa, puhunnosten nimikkeiden lisäys voidaan tehdä puoliautomaattisesti.
http://www.helsinki.fi/~lennes/praat-scripts/howto/pilkkominen.html