Lause on rakenteellinen kokonaisuus, joka sisältää finiittiverbin.
Lause paikannetaan finiittiverbin avulla. Lause voi muodostua pelkästä finiittiverbistä (esim. sataa); verbin lisäksi lauseen ytimeen kuuluvat verbin argumentit (subjekti, objekti, adverbiaalitäydennys). (15, s. 827)
Lause voi olla yksinkertainen tai kompleksinen. Yhdyslauseet nimikoidaan erillisiksi lauseiksi. Rinnasteisten yhdyslauseiden annotoiminen on yleensä vaivatonta. Yhdyslause voi kuitenkin muodostua myös niin, että lause voi olla toisen lauseen osa. Sisäkkäiset lauseet voi Puh-editorissa nimikoida samaan kerrokseen. Praatissa puolestaan pitää luoda useampi nimikointikerros.
Lauseiden rajat tulisi soveltuvin osin kohdistaa vastaavien sana-, tavu- ja äännerajojen kanssa, mikäli nämä ovat ennestään olemassa. Niissä aineistoissa, joissa virkkeiden nimikointi on relevanttia, tulee lauserajat kohdistaa myös vastaavien virkekerroksen yksiköiden (Sentence, ks. 4) kanssa.
Lauseen kuvaukseksi kirjoitetaan sen ortografinen litteraatti. Keskeneräiseksi jääneen lauseen viimeisen sanan loppuun merkitään tavuviiva -.
Lauseesta voi periyttää muita yksiköitä esim. syntaktisten (eksistentiaali-, omistus-, tila-, ilmiö-, kvanttori-, tulos-, tunnekausatiivi- ja genetiivialkuiset lauseet) tai modaalisten (väite-, kysymys-, käsky- huudahduslause) lausetyyppien nimikointiin (käsitteistä ks. esim. 15, ss. 845-862). Myös lauseen erikoistapauksia, kuten esim. lohko- ja limittäisrakennetta sekä ellipsiä, varten on mahdollista luoda aliyksikkö. Puh-editorilla annotoitaessa eri lausetyypit on hyvä määritellä annotointiyksikön eri piirteiksi. Siinä tapauksessa niiden täytyy olla täydennysjakaumassa keskenään; piirteiden käyttö ei mahdollista yhden lauseen nimikointia moneksi eri lausetyypiksi (esim. sekä kysymys- että huudahduslauseeksi).