4.6 Sentence - virke

Määritelmä ja käyttötarkoitus

Virke on tekstin ortografinen rakenneyksikkö (15, s. 827). Virkkeitä nimikoidaan ainoastaan, mikäli on kyseessä ääneen luettu teksti, jonka virkerakenne on tunnettu.

Paikantaminen ja rajaaminen

Virkkeitä tulisi annotoida vain, jos annotoijalla on käytettävissään teksti, johon ääneenluenta perustuu. Siinä tapauksessa yksiköiden rajaaminen perustuu ortografiaan. Ääneen luetun puheen virkerakenteen hahmottamisessa auttaa myös intonaatio: virkkeen sävelkulku noudattaa usein deklinaatiomallia, ja virkkeen alun voi tunnistaa sävelkorkeuden noususta. Tätä havainnollistaa kuva 4.1, jonka virkeyksiköt on rajattu Kielipankin tv-uutislähetyksistä koostuvasta aineistosta.

Kuva 4.1: Kuvassa on annotoitu kaksi uutisankkurin eräässä tv-uutislähetyksessä lukemaa virkettä. Perustaajuuskäyrä ja spektrogrammi havainnollistavat sitä, miten intonaatio nousee virkkeen alussa ja laskee loppua kohden. Näyte on Kielipankin tallenteesta 1DB-225586 (http://www.csc.fi/kielipankki/puhe/recordings/1DB-225586/).

Riippuvuudet muista yksiköistä

Virkerajat tulee soveltuvin osin kohdistaa vastaavien lause-, sana-, tavu- ja äännerajojen kanssa, mikäli nämä on jo nimikoitu.

Kuvauksen valinta

Ortografinen litteraatti. Keskeneräiseksi jääneen virkkeen viimeisen sanan loppuun merkitään tavuviiva -.