Tavu on sanan fonotaktisen järjestymisen yksikkö. Tavu sisältää aina vokaalin tai poikkeustapauksessa syllabisen konsonantin. Suomen oikeinkirjoituksessa sana voidaan katkaista tavurajan kohdalta.
Tavun ja tavurajojen määrittäminen nojaa usein huomattavasti annotoijan intuitioon. Näin on etenkin kirjoittamattoman puheen kohdalla: tavutus riippuu siitä, mihin kirjoitetun kielen muotoon annotoija kulloinkin haluaa nojata.
Tavurajojen tulisi noudattaa mahdollisimman pitkälle vastaavia äännerajoja. Poikkeuksia ovat esim. geminaatat ja muut tavu- tai sanarajan ylittävät äänteet. Näissä tapauksissa tavuraja merkitään
Tavukerros on suositeltavaa annotoida äännekerroksen nimikoinnin jälkeen ja mieluiten sanakerroksen annotoinnin yhteydessä.
Tavun ortografinen kuvaus. Tavurajat ylittäviä suomen ortografiassa näkymättömiä assimilaatioita (esim. keN.gän) ei tarvitse merkitä, sillä ne voidaan todeta äännekerroksen annotaatiosta tai tuottaa sääntöpohjaisesti. Keskeneräiseksi jääneen tavun loppuun merkitään tavuviiva -.