Mitä enemmän taustahälyä annotoitavassa signaalissa on, sitä epätarkempaa annotointi on. Hyvin hälyisestä aineistosta ei kannata yrittää etsiä kovin hienojakoisia piirteitä, sillä lopputuloksesta voi tulla heikkotasoinen. Jos esim. puheäänitteessä on tasainen mutta melko vaimea taustakohina, äänteiden rajat pystyy yleensä akustisen signaalin kuvauksia katsomalla määrittämään riittävän tarkasti esimerkiksi äännekestojen mittaamista varten.
Erilaiset hälyn lähteet ja taustahälyn tyypit on syytä kuvata mahdollisimman tarkasti jo tallenteen (Recording) taustatiedoissa.1.5 Jos häly ei jatku koko tallenteessa, tallenteen käyttökelpoisuutta lisää huomattavasti, jos hälyn ajallinen levinneisyys on merkitty omaan annotaatiokerrokseensa (ks. Noise-annotaatioyksikkö, 8).