Epäröinniksi voidaan nimikoida mm. epäröinti- tai empimisääntely (esim. äännökset mm, ee, öö) sekä erilaiset suunnitteluilmaukset (esim. tuota, niinku) tai itsekorjauksessa käytetyt partikkelit (ks. (15, ss. 821-822)). Empimisääntelyllä voidaan viivyttää varsinaisen sisällön esiinpanemista keskustelussa, ja yleensä se liittyy puheen suunnitteluun, korjaukseen ja sanahakuun.
Epäröinti- eli empimisäänteet nimikoidaan yleensä lausumien tai puhunnosten yhteydessä ja tarkennetaan esimerkiksi äännekerroksen annotaation yhteydessä.
Erillistä luokittelua epäröinti- tai empimisäänteille ei ole, vaan kuvaukseksi käy mikä tahansa teksti. Tarvittaessa epäröintiäänne voidaan merkitä yksikön nimekkeeksi tai periyttää Puh-editorissa Hesitation-yksiköstä aliyksikkö, jolla on halutut ominaisuudet ja määrätyt vaihtoehdot piirrearvoiksi.